Minimi- ja maksimiarvot kohdistuvat yleensä yksittäiseen havaintoon, joten ne voivat sisältää paljastumisriskin erityisesti niissä tapauksissa, kun ryhmän koko on pieni ja/tai yksittäiset havainnot ovat hyvin poikkeavia. Minimi- ja maksimiarvot voidaan julkaista, jos tunnusluvun arvo perustuu useampaan havaintoon tai yksilön paljastumisriski voidaan estää muulla tavoin.
Esimerkiksi esitettäessä tunnuslukuja tutkittavien pituudesta, voivat poikkeuksellisen lyhyet tai pitkät henkilöt erottua joukosta kasvattaen yksilön paljastumisriskiä. Alla olevan taulukon mukaisessa ryhmässä, jossa keskipituus on 168 cm, erottuu 195 cm mittaisen henkilön lukuarvo poikkeuksellisena joukosta. Poikkeuksellisia ominaisuuksia omaavat henkilöt jäävät helposti myös ihmisten mieleen, jolloin kyseisen henkilön paljastumisriski on suurempi.
| Pituus, cm | |
| Henkilö 1 | 162 |
| Henkilö 2 | 162 |
| Henkilö 3 | 170 |
| Henkilö 4 | 157 |
| Henkilö 5 | 195 |
| Henkilö 6 | 166 |
| Henkilö 7 | 171 |
| Henkilö 8 | 164 |
Tulosten anonymiteettiä voi parantaa jakamalla tiedot luokkiin, jolloin jokaiseen luokkaan tulee useampia yksilöitä. Minimin ja maksimin rinnalla voi harkita sopivien kvantiilien käyttöä.